torstai 29. syyskuuta 2011

Ydinvoimasta

Facebookista:

Petrus Pennanen
Finland should invest massively in nuclear power for protection of nature, human lives and HUGE profits. We have plenty of natural uranium in the bedrock, and by building enrichment facitilities can create a self-sufficient fuel cycle. 15-20 new reactors would generate ecological electricity for export to European countries suffering from polluting and expensive energy policies. Safe permanent waste storage services can be sold for very nice prices to all the countries who don't have them. Save the environment, climate and make TONS of money! It pays to be ecological.


Petrus Pennanen

V
älitän suuresti tulevien sukupolvien ja planeetan tulevaisuudesta. Olen perehtynyt energiantuotantomuotojen todellisiin etuihin ja haittoihin tieteellisistä perusteista alkaen. Siksi kannatan ympäristöystävällisintä ja taloudellisinta energiantuotantomuotoa eli ydinvoimaa.

Miksiköhän jotkut älykkäät ihmiset eivät perehdy faktoihin vaan tuhoavat planeettamme tulevaisuutta vastustamalla ympäristöystävällisintä vaihtoehtoa siksi "koska sitä on vastustettu lapsesta asti".



Jos ydinvoimaa ei olisi alettu irrationaalisesti vastustaa 80-luvulla, olisi ilmasto-ongelma nyt olennaisesti pienempi ja useat miljoonat fossiilisten voimaloiden saasteisiin kuolleet ihmiset olisivat hengissä. Ei mikään pikkujuttu vaan järkyttävä osoitus asiantuntemattoman mutuilun riskeistä.




Henri Hansen
Ydinvoimalaonnettomuudet eivät ole tähän päivään mennessä tappaneet tai vahingoittaneet sen vertaa ihmisiä, mitä hiilivoima tappaa joka vuosi. Jos totaaliin lasketaan partikkelipäästöt kaikenlaisen muun polttamisesta, niin muu energiantuotanto tappaa viikossa ihmisiä sen verran mitä ydinvoima on tappanut koko olemassaolonsa aikana.





Pilvi Janika
En olekaan mikään hiilivoiman puolestapuhuja, vaan lähinnä uusiutuvien luonnonvarojen. Ennemmin sijoitettaisiin massiivisesti rahaa uusiutuvien luonnonvarojen sähköntuottoon ja sen tutkimiseen & kehittämiseen, kuin ydinvoimaan.


Uusiutuvat energiamuodot Suomessa tarkoittavat ainutlaatuisten metsäekosysteemien raiskaamista ja puiden polttamista uunissa. Luonnon massivisen tuhoamisen lisäksi bioenergialaitokset tupruttavat taivaalle säteileviä ja tappavia pienhiukkasia. Ydinvoimalla säästyvät metsät ja säteily- tai pienhiukkaspäästöjä ei ole.



Rahan sijoittaminen statuskommentissani ei muuten viittaa veronmaksajien rahojen sijoittamiseen vaan yksityisten yritysten liiketoimintaan, joka alkaa heti kunhan sille vain annetaan lupa. Ydinvoima kun kannattaa. Luontoa tuhoava ja ihmisiä tappava "uusiutuva bioenergia" sen sijaan ei kannata, vaan vaatii veronmaksajien massiivista kuppaamista. Se on siis kaikin puolin järjetön vaihtoehto.

Luonnon puolesta tappavaa "uusiutuvaa energiantuotantoa" vastaan!




Faktat Fukushimasta = Nolla ihmistä kuollut säteilyyn. Nolla ihmistä sairastunut säteilysairauteen. Todennäköinen säteilykuolemien kokonaismäärä tulevaisuudessa = nolla.

Ja samaan aikaan fossiiliset ja uusiutuvat elektronienergian lähteet tappavat jatkuvasti pienhiukkasillaan.



Tuuli- ja aurinkovoimalla ei voida tuottaa Suomeen perusvoimaa. Edes massiivinen veronmaksajien tuki ei auta. Suomessa sähkönkulutus on suurimmillaan talven pakkashuippuina, silloin ei paljon tuule tai paista.

Tuulivoimalla menee muutenkin huonosti, se on vain liian kallista ja ympäristöhaitat (pilaa maisemat, ääni, tappaa lintuja) suuria. Alan yritykset ovat ongelmissa, esim. johtava suomalainen tuulivoimavalmistaja Moventas hakeutui juuri konkurssiin.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Heikki Urmas, 76 v.: KGB tuki Koivistoa murhaamalla hänen vastustajiaan


Savon Sanomat:


Jari Tourunen
21.8.2010

Historiaa ja tulkintaa

Tohtori Heikki Urmas esittää viikon kuluttua ilmestyvässä kohukirjassaan väitteitä, jotka ovat rajusti ristiriidassa vallitsevan historiantulkinnan kanssa. Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät väittää, että presidentti Mauno Koivisto ja entinen pääministeri Kalevi Sorsa olisivat olleet Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n miehiä.

Urmas uskoo myös, että Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford olisi ollut valmis vaarantamaan suurvaltojen vuoropuhelun kieltäytymällä tulemasta Helsingin Etyk-kokoukseen. Syynä uhkaan oli Urmaksen mukaan se, että CIA:lla oli tieto pääministeri Sorsan KGB-yhteyksistä.

Presidentti Kekkonen hajotti eduskunnan, korvasi Sorsan hallituksen Keijo Liinamaan toimitusministeriöllä ja poisti näin esteet Etyk-kokouksen tieltä. Urmas on varma, että tapahtumaketju ei ole sattumaa ja että siihen viittaavat dokumentit ovat CIA:n arkistoissa.

Kirjassa esitetyt väitteet ovat kiehtovia. Urmas perustaa tietonsa ay-johtajien Jaakko Rantasen ja Olavi Järvelän, Keijo Liinamaan ja Suomen Pankin johtajan Päiviö Hetemäen muistioihin sekä Järvelän, Liinamaan ja Hetemäen kanssa käymiinsä keskusteluihin.

Nelikon muistioilla ja keskusteluilla Urmaksen kanssa on historiallista merkitystä. Ne ovat lähdemateriaalia, jonka painoarvoa on punnittava tieteellisen historiantutkimuksen lähdekritiikin keinoin. Ovatko ne osittain tai kokonaan ensimmäisen, toisen vai kolmannen käden lähteitä? Kysymys on siis siitä, kuinka lähellä ne todellisuudessa ovat kohteitaan eli Kekkosta, Koivistoa ja Sorsaa. Haastavaa on arvioida faktan ja tulkinnan osuutta.

Urmaksen dokumentaatio on laitettava rinnakkain aikaisemman tutkimuksen ja sen pohjana olevan historiallisen lähdemateriaalin kanssa. Vallitseva tulkinta haastaa Urmaksen esittämän samoin kuin Urmas aikaisemman tutkimuksen. Lähdekritiikin keinoin on mahdollista arvioida sitä, ovatko uudet tulkinnat kestäviä.

Se, että tohtori Urmas kyseenalaistaa vallitsevan historiantulkinnan, ei tarkoita, että hän olisi väärässä. Mutta ei se tarkoita sitäkään, että hän olisi oikeassa. Urmaksen väitteet tarvitsevat tuekseen kovempaa dokumentaatiota. Ainakaan vielä sellaista lähdeaineistoa ei ole laajemmin tutkijoiden käytössä.

Teoksen arvoa ei ole syytä vähätellä, vaikka historiallinen todistusvoima jää keveäksi. Sanotaan, että jokainen sukupolvi kirjoittaa historiaa uusiksi. Tässä prosessissa Urmaksen teoksella on paikkansa. Suomen lähihistorian tulkitsijat, kuten Juhani Suomi, Hannu Rautakallio ja Jukka Tarkka, ovat melkein auktorisoituja historian tulkkeja. Jos linjaerimielisyyksiä on ollutkin, sitä ovat käyneet muutamat oppineet - joskus ihan verissäpäin. Virallisten kinastelijoiden piirin ulkopuolelta on vakavasti otettavia tulkintoja esitetty melko vähän.

Urmaksen kirja toimii toivottavasti myös polttoaineena poliittis-historialliselle väittelylle lähimenneisyydestämme.

Tohtori Jukka Tarkka suhtautuu kriittisesti Urmaksen paljastuksiin. Tarkka kiinnittää huomiota samaan kuin moni muukin tulee kiinnittämään: Urmas nimittäin väittää, että Neuvostoliitto tukikin presidentiksi Mauno Koivistoa eikä Ahti Karjalaista.

Tarkka kummeksuu myös sitä, että tehdessään Hetemäen elämäkertaa hän ei törmännyt kertaakaan Urmaksen nimeen. Urmas ei esiinny myöskään kirjan henkilöluettelossa. Tarkka ei kuitenkaan kiistä, etteikö Hetemäellä ja Urmaksella olisi ollut keskusteluyhteyttä. Jos näin on ollut, on syytä kysyä, miten Tarkalta on jäänyt Urmas huomaamatta.

Hetemäki oli jossain yhteydessä todennut Tarkalle, että "kansalle ei voi kertoa totuutta tilanteesta, koska se on niin pelottava". Tarkka arvelee Savon Sanomille, että Hetemäki viittasi Suomen ja Neuvostoliiton suhteeseen kokonaisuutena. Mutta entäpä, jos Tarkka tulkitsikin Hetemäkeä liian tiukasti omien käsitystensä kautta. Ehkä Hetemäki kertoi jotain vastaavaa esimerkiksi Urmakselle, joka tulkitsi sen toisin kuin Tarkka?



Wikipedia:

Heikki Urmas (s. 15. kesäkuuta 1935 Koski Tl) on entinen lentokapteeni ja kauppatieteiden tohtori. Hän on ollut myös Helsingin kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikön rehtorina.

Teoksessaan Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät Urmas väittää, että SDP:n johtohahmot Kalevi Sorsa ja Mauno Koivisto olivat KGB:n palveluksessa[1]. Urmas väittää myös vakiintuneen historiankirjoituksen vastaisesti Neuvostoliiton tukeneen Koivistoa Kekkosen seuraajaksi Ahti Karjalaisen sijaan. Urmas kertoo perustavansa tietonsa ay-johtajien Jaakko Rantasen ja Olavi Järvelän, Keijo Liinamaan ja Suomen Pankin johtajan Päiviö Hetemäen muistioihin sekä heidän kanssa käymiinsä keskusteluihin.[2]



Uusi Suomi:



Käyttäjän MikkoLaakso kuva

Mikko Laakso

Espoo

Kokoomus

Olen 19-vuotias kauppatieteiden ylioppilas Espoosta, jonka kiinnostuksen kohteisiin lukeutuvat mm. luonnontieteet, tietotekniikka, taloustiede sekä yhteiskuntafilosofia. Kannatan länsimaista oikeusvaltiota, negatiivisia vapauksia sekä vapaata markkinataloutta. Tämän vuoksi pidän itseäni klassisena liberaalina. Toimin puheenjohtajana Espoon Nuorissa Järkiporvareissa, joka on Espoon Kokoomusnuorten paikallisyhdistys.



Mauno Koivisto, väärä politiikka ja KGB

Yhdistyksemme Espoon Nuoret Järkiporvarit ry. järjesti muutamien muiden kokoomusjärjestöjen kanssa yhteistyössä 1.9. Hyvinvointivaltio 3.0 -nimeä kantaneen seminaarin, jossa puhujina toimivat Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja ja tohtori Risto E.J. Penttilä, dosentti Heikki Urmas (KTT) sekä Tampereen yliopiston professori Risto Harisalo (HTM). Tilaisuuden punaisena lankana oli tarkastella pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi kutsutun yhteiskuntajärjestelmämme epäkohtia niin elinkeinoelämän, keskusjohtoisen tulopolitiikan kuin paikallistason ja kunnallishallinnon toimivuuden näkökulmasta.


Keskityn analysoimaan tässä kirjoituksessa nimenomaan Urmaksen alustusta sen ajankohtaisuuden ja yllättävien uusien historiallisten näkökulmien vuoksi. Alustuksensa alkupuolen pohjustavassa osiossa Urmas nosti esille inflatorisen politiikan vahingollisuuden, josta hän esimerkkinä mainitsi 1960-luvun ja sittemmin toteutetun markan devalvaation sekä myöhemmin presidentiksi valitun Mauno Koiviston (sd) toteamuksen, jonka mukaan suomalaisen kansantalouden tuolloiset ongelmat tulisi hoitaa “kohtalaisella inflaatiolla.”

Urmaksen alustuksessa oli käytetty poikkeuksellisen paljon voimia historiallis-poliittisen pohjustuksen rakentamiseksi, mikä on suomalaisessa keskusteluilmapiirissä poikkeuksellista, mutta ei suinkaan tarpeetonta.

Urmaksen mukaan Koivisto piti tiiviisti yhteyttä Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:hen, joka edesauttoi merkittävästi niin hänen itsensä kuin myös hänen puoluetoverinsa Kalevi Sorsan valtapyrkimyksiä. Väitteiden mukaan hänet valittiin SDP:n puoluesihteeriksi KGB:n suoralla avustuksella. Tämä kävi ilmi SAJ:n entisen puheenjohtajan Jaakko Rantasen CIA:lta saamista tiedoista. Sorsan oli tarkoitus nousta Suomen johtoon Koiviston rinnalle. Tiedon varmisti Urmakselle myös Päiviö Hetemäki.

Yksi mielenkiintoisimmista esitetyistä asioista olivat Urmaksen kokemukset keskusjohtoisen tulopolitiikan luomisen alkuajoilta: presidentti Koivisto pyrki viimeiseen asti vesittämään ensimmäisen tulopoliittisen kokonaisratkaisun, Liinamaa I:n synnyn, joka oli tarkoitettu väliaikaiseksi yhteiskunnallisen tilanteen vakauttavaksi toimenpiteeksi indeksisidonnaisuusviidakon ja laukkaavan inflaation katkaisemiseksi vaikeassa taloustilanteessa. Myöhemmin Koivisto otti kunnian itselleen “suomalaisen tulopolitiikan isähahmona.” Nykyisistä tupon fanaattisista puolestapuhujista Urmas tosin käyttää termiä “tupo-papisto”, kuvaten asian tabuluonteisuutta nykyisessä suomalaisessa poliittisessa keskustelukulttuurissa.

Urmaksen mukaan Koivistolle rakennettiin talousosaajan mainetta, jonka oli tarkoitus edesauttaa häntä presidentinvaaleissa. Kuitenkin dosentti kertoo virkamieshallituksen pääministerinäkin aikoinaan toimineen Keijo Liinamaan (sd) paljastaneen hänelle luovuttamissaan muistiinpanoissaan ja yksityisissä keskusteluissa Koiviston todenneen, että valtakunnassa on harjoitettava talouspolitiikkaa, joka takaa vasemmiston kannatuksen pysyvyyden ja mahdollisesti kasvun. Tämä tarkoitti käytännössä kansalaisten ostovoiman tarkoituksellista heikentämistä, itseisarvoisen ja tarpeettoman suuren julkisen sektorin kasvattamista, sekä verotuksen progression tuntuvaa jyrkentämistä erityisesti suurituloisilla, jotka eivät muutenkaan äänestäisi puoluetta. Koivisto totesikin Liinamaalle, että kansalaisten hyvinvointi ei saanut kohota liikoja, ettei se siirtyisi äänestämään porvaripuolueita!

Urmaksen mukaan Päiviö Hetemäki (kok) oli saanut Koiviston juonet tietoonsa. Hän kertoi silloiselle tasavallan presidentti Urho Kekkoselle Koiviston suunnitelmista ja Sorsan KGB:ltä saamasta tuesta. Kekkosen saadessa tämän tietoonsa, valitsi hän strategiakseen vallassa pysymisen mahdollisimman pitkään. Tällöin hän kykeni pelaamaan aikaa Koiviston valinnan pitkittämiseksi. Hänen “vallassa roikkumisensa” perimmäinen syy ei siis Urmaksen mukaan ollut yleisen käsityksen mukainen vallanhimo, vaan ennemminkin isänmaallisen viivytystaistelun käyminen KGB:tä vastaan.

Lopulta Kekkonen sairastui 1982 ja joutui jättämään presidentin tehtävänsä. Hänen seuraajakseen valittiin odotetusti Mauno Koivisto, joka sai aikaan valtakaudellaan taloudellista kurimusta, inflaatiota ja työttömyyttä. Lähes velaton Suomen valtionvelkaantui merkittävästi Koiviston ja Erkki Liikasen johtaman jakson aikana. Lähes täystyöllisen kansan työttömyysaste moninkertaistui ja ennenkaikkea kansantalouden kannalta tärkeä ulkomaanvienti kärsi pahasti. Näytti siis siltä, että “väärä politiikka” toimi kuten tarkoituskin oli. Suomesta oli tarkoitus tehdä sosialistivaltio. Operaation tielle tuli kuitenkin loppupuoliskolla yksi suuri este. Kesken Koiviston kauden Neuvostoliitto hajosi ja tuki idästä loppui. Enää keskustelussa ei voitu vedota Neuvostoliittoon tai “ulkopoliittisiin realiteetteihin”, kuten erityisesti 70-luvulla oli tapana.

Seminaarin kysymysosiossa Urmas vastasi alustuksen pohjalta heränneeseen ja esittämääni kysymykseen koskien Koiviston valtaannousua edeltäviä tapahtumia. Urmas toi julkisuuteen Keijo Liinamaan toteamuksen, jonka mukaan sosialidemokraattien presidenttiehdokkaaksi aikanaan pyrkinyt Väinö Leskinen koki järjestetyn sydänkohtauksen ja pyysi tuomaan suotuisan ajan koittaessa suomalaisten tietoon, mikäli Liinamaalle itselleen kävisi samoin. Liinamaa oli todennut että sanansaattajia, jotka olivat levittäneet perätöntä huhua hänen “sydänsairaudestaan”, oli useita. Hänen oli todettu tulevan kokemaan Leskisen kohtalo, mikäli hän ei palaisi sosialidemokraattien viralliselle linjalle.

Myös VR:n pääjohtaja, SDP:n presidenttiehdokkuuteen kiinnostuksensa ilmoittanut Paul Paavela koki yllättävän sydänkohtauksen toukokuussa 1980. Noin kuukausi myöhemmin Keijo Liinamaa kuoli 51 -vuotiaana lenkkipolulla Helsingissä sydänkohtaukseen. Urmas totesi kaikkien kolmen kuolleen henkilön yhteisen nimittäjän olleen Koiviston haastamisen SDP:n sisäisessä valtataistelussa.

“Tarkoitatko sä, että ne tappoi Leskisen? -Kyllä tarkoitan.”



(nimien korostukset Mikko Ellilä)



Urmas on seniili ja vainoharhainen. Urmas oli Kekkosen kannattaja, joten hän pyrkii esittämään kaikki Kekkosen vastustajat, mm. Koiviston, mahdollisimman huonossa valossa. Koska Urmaksella ei ole mitään uskottavia argumentteja tai mitään todisteita, hän keksii omasta päästään näitä KGB-salaliittoteorioita.


Urmas väittää KGB:n kannattaneen Koivistoa ja vastustaneen Kekkosta. Tämä on lähtökohtaisesti epäuskottava, yleisestä käsityksestä rajusti poikkeava väite, jolle pitäisi esittää vankkoja perusteluja. Urmaksella ei kuitenkaan ole mitään muita perusteluita kuin että joku hänen tuttavansa on muka joskus suullisesti sanonut hänelle jotakin. Kuka tahansahan voisi tällä logiikalla väittää ihan mitä tahansa ilman mitään muita perusteluita kuin "näin kuulin kapakassa kerrottavan".


Katsotaanpa erikseen, mitä lähteitä tai perusteluita Urmaksella on väitteilleen. Laakso, op. cit.:

Urmaksen mukaan Koivisto piti tiiviisti yhteyttä Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:hen, joka edesauttoi merkittävästi niin hänen itsensä kuin myös hänen puoluetoverinsa Kalevi Sorsan valtapyrkimyksiä. Väitteiden mukaan hänet valittiin SDP:n puoluesihteeriksi KGB:n suoralla avustuksella. Tämä kävi ilmi SAJ:n entisen puheenjohtajan Jaakko Rantasen CIA:lta saamista tiedoista.

Missäköhän tämä Rantanen on julkaissut nämä "CIA:lta saamansa tiedot"? Rantasen järjestö SAJ kyllä sai CIA:n rahoitusta, mutta Rantanen ei minun tietääkseni ole sanonut CIA:n väittäneen Sorsaa KGB:n agentiksi.

Vaikka CIA olisi väittänyt näin, sekään ei välttämättä osoittaisi asiaa todeksi. CIA:han on voinut panetella suomalaisia politiikkoja haukkumalla heitä KGB:n agenteiksi. Tällainen CIA:n levittämä väite jonkun suomalaisen poliitikon KGB:ltä saamasta tuesta ei siis itsessään vielä todistaisi mitään.

En ole kuitenkaan kuullut kenenkään muun kuin Urmaksen väittäneen, että KGB olisi tukenut erityisesti Sorsaa muita demareita vastaan. Urmas taas väittää kuulleensa tämän Rantaselta. Urmas niin ikään väittää CIA:n sanoneen näin. Rantanen kuoli vuonna 1976, joten häneltä ei voida kysyä Urmaksen väitteiden todenperäisyyttä. Urmaksen logiikka on siis muotoa "kuulin 35 vuotta sitten kuolleelta ihmiseltä, että hän oli CIA:lta kuullut KGB:n tukeneen Sorsaa".

Tällaisten kuulopuheiden todenperäisyyttä ei voida mitenkään varmistaa. Urmas siis esittää väitteitä, joita ei voida mitenkään todistaa.

Laakso, op. cit.:


Sorsan oli tarkoitus nousta Suomen johtoon Koiviston rinnalle. Tiedon varmisti Urmakselle myös Päiviö Hetemäki.


Päiviö Hetemäki oli STK:n eli nykyisen EK:n johtaja, joka kannatti Kekkosen uudelleenvalintaa poikkeuslailla 1970-luvulla. Hetemäki kuoli vuonna 1980, joten hän ei edes ehtinyt nähdä Koiviston presidenttikautta. Miten siis Hetemäki olisi voinut "tietää", että Sorsan oli "tarkoitus" nousta Suomen johtoon Koiviston "rinnalle"?

Urmas siis väittää Hetemäen "tienneen" 1970-luvulla, että KGB eli Neuvostoliitto pyrki 1980-luvulla saamaan Koiviston presidentiksi ja Sorsan pääministeriksi. Aikamoinen kristallipallo on Hetemäellä täytynyt olla.

Urmas väittää Hetemäen "varmistaneen" Urmakselle ne "tiedot", jotka Urmas sanoo Rantasen saaneen CIA:lta. Urmas siis väittää sekä Hetemäen että Rantasen saaneen CIA:lta 1960-70-luvulla "tietoa" siitä, mitä KGB pyrkii Suomessa tekemään 1980-luvulla. Tässä on useita epärealistisia oletuksia:

  1. KGB muka tuki Koivistoa ja Sorsaa presidentiksi ja pääministeriksi Kekkosen ollessa presidentti
  2. CIA muka tiesi tämän KGB:n suunnitelman tarkasti
  3. CIA muka kertoi tästä Rantaselle ja Hetemäelle
  4. Rantanen ja Hetemäki eivät koskaan paljastaneet tätä kenellekään muulle kuin Urmakselle
  5. Urmas itse paljasti tämän jo 1970-luvulla kuulemansa tiedon vasta 2010-luvulla huolimatta siitä, että a) Rantanen kuoli vuonna 1976 ja Hetemäki vuonna 1980, b) Kekkonen erosi vuonna 1981 ja kuoli vuonna 1986, c) Koivisto tuli presidentiksi ja Sorsa pääministeriksi vuonna 1982.


Laakso, op. cit.:

Yksi mielenkiintoisimmista esitetyistä asioista olivat Urmaksen kokemukset keskusjohtoisen tulopolitiikan luomisen alkuajoilta: presidentti Koivisto pyrki viimeiseen asti vesittämään ensimmäisen tulopoliittisen kokonaisratkaisun, Liinamaa I:n synnyn, joka oli tarkoitettu väliaikaiseksi yhteiskunnallisen tilanteen vakauttavaksi toimenpiteeksi indeksisidonnaisuusviidakon ja laukkaavan inflaation katkaisemiseksi vaikeassa taloustilanteessa. Myöhemmin Koivisto otti kunnian itselleen “suomalaisen tulopolitiikan isähahmona.”

Yllä lukee virheellisesti, että "presidentti" Koivisto olisi Urmaksen mukaan vastustanut tulopoliittista kokonaisratkaisua. Todellisuudessa Koivisto oli Liinamaan tupo-ratkaisun aikoihin tietysti pääministerinä eikä suinkaan presidenttinä.

Urmaksen mukaan Koivisto siis valehteli kannattaneensa tulopoliittista kokonaisratkaisua, vaikka alun perin vastusti sitä. Koiviston ensimmäisen pääministerikauden tärkeimpiä poliittisia asioita oli juuri tämä kaikkien aikojen ensimmäinen tuporatkaisu. Miksi Koivisto olisi pääministerinä kovaan ääneen julkisesti kannattanut asiaa, jota oli Urmaksen mukaan juuri hetkeä aiemmin jyrkästi vastustanut kulissien takana? Mikähän olisi ollut syynä tähän äkilliseen takinkääntöön? Tätä Urmas ei ilmeisesti yritäkään perustella mitenkään.


Laakso, op. cit.:

Urmaksen mukaan Koivistolle rakennettiin talousosaajan mainetta, jonka oli tarkoitus edesauttaa häntä presidentinvaaleissa. Kuitenkin dosentti kertoo virkamieshallituksen pääministerinäkin aikoinaan toimineen Keijo Liinamaan (sd) paljastaneen hänelle luovuttamissaan muistiinpanoissaan ja yksityisissä keskusteluissa Koiviston todenneen, että valtakunnassa on harjoitettava talouspolitiikkaa, joka takaa vasemmiston kannatuksen pysyvyyden ja mahdollisesti kasvun. Tämä tarkoitti käytännössä kansalaisten ostovoiman tarkoituksellista heikentämistä, itseisarvoisen ja tarpeettoman suuren julkisen sektorin kasvattamista, sekä verotuksen progression tuntuvaa jyrkentämistä erityisesti suurituloisilla, jotka eivät muutenkaan äänestäisi puoluetta. Koivisto totesikin Liinamaalle, että kansalaisten hyvinvointi ei saanut kohota liikoja, ettei se siirtyisi äänestämään porvaripuolueita!

Lihavointi

Urmas siis väittää Liinamaan väittäneen, että Koivisto olisi Liinamaalle sanonut haluavansa pitää kansan mahdollisimman köyhänä taatakseen laajan köyhälistön kannatuksen vasemmistolle.

Tässäkin on siis kyseessä "kaveri kertoi kapakassa, että serkun kummin kaima oli sanonut"-tasoinen kuulopuhe.

Liinamaakin kätevästi kuoli yli 30 vuotta sitten, joten häneltäkään ei voida kysyä mitään asiasta.

Urmas toki väittää saaneensa Liinamaan "muistiinpanot", mutta jostain syystä näitä yli 30 vuotta sitten kuolleen miehen "muistiinpanoja" ei ole koskaan missään julkaistu.

Sitä paitsi Liinamaan "muistiinpanot" Koiviston sanomisista 1970-luvulla eivät ole mikään todiste, koska Liinamaan kirjoittama kuvaus Koiviston mielipiteistä ei välttämättä vastaa Koiviston todellisia mielipiteitä. Liinamaahan on voinut kyhätä Koiviston mielipiteistä jonkinlaisen vääristellyn karikatyyrin eli olkinuken. Liinamaa on myös voinut sepittää ihan omasta päästään jotain juttuja ja väittää niitä Koiviston mielipiteiksi täysin tietoisesti valehdellen. Lisäksi Urmas voi tietysti valehdella Liinamaan "muistiinpanojen" sisällöstä. Täytyypä katsoa Urmaksen uudesta kirjasta (ks. Savon Sanomien arvostelu edellä), onko siellä uskottavia ja lähdeviitein varustettuja sitaatteja näistä Liinamaan "muistiinpanoista".

Urmas ei myöskään kerro, miksi Liinamaa olisi testamentannut muistiinpanonsa juuri hänelle.

Lisäksi Urmas ei yritäkään selittää, miksi hän julkaisee vuonna 1980 kuolleen miehen "muistiinpanot" vasta vuonna 2011, yli 30 vuoden viiveellä.


Laakso, op. cit.:

Urmaksen mukaan Päiviö Hetemäki (kok) oli saanut Koiviston juonet tietoonsa.


Urmas ei selitä, miksi STK:n eli EK:n johtaja Hetemäki olisi kertonut asiasta juuri Urmakselle eikä kenellekään muulle.

Hetemäen elämäkerran kirjoittanut historioitsija Jukka Tarkka sanoo, että ei ole tietoinen mistään Hetemäen ja Urmaksen välisestä yhteydestä (ks. Savon Sanomien arvostelu Urmaksen kirjasta edellä); koko Hetemäen elämäkerrassa Urmasta ei mainita sanallakaan.

Urmas siis mahdollisesti sepittää ihan omasta päästään tällaisia satuja, että Hetemäki olisi muka paljastanut hänelle henkilökohtaisesti jotain mystisiä salaliittoteorioitaan.

Laakso, op. cit.:

Hän kertoi silloiselle tasavallan presidentti Urho Kekkoselle Koiviston suunnitelmista ja Sorsan KGB:ltä saamasta tuesta. Kekkosen saadessa tämän tietoonsa, valitsi hän strategiakseen vallassa pysymisen mahdollisimman pitkään. Tällöin hän kykeni pelaamaan aikaa Koiviston valinnan pitkittämiseksi. Hänen “vallassa roikkumisensa” perimmäinen syy ei siis Urmaksen mukaan ollut yleisen käsityksen mukainen vallanhimo, vaan ennemminkin isänmaallisen viivytystaistelun käyminen KGB:tä vastaan.


Tässä tulee jälleen esille, että Urmas on Kekkosen kannattaja. Urmas väittää Kekkosen pysytelleen mahdollisimman pitkään vallassa täysin pyyteettömistä, isänmaallisista syistä, vain estääkseen KGB-agentteja Kalevi Sorsaa ja Mauno Koivistoa pääsemästä valtaan.

Tällekään ei siis ole mitään muuta perustelua kuin se, että Urmas VÄITTÄÄ Hetemäen SANONEEN näin.


Laakso, op. cit.:

Lopulta Kekkonen sairastui 1982 ja joutui jättämään presidentin tehtävänsä.

Kekkonen jäi sairaslomalle syyskuussa 1981 ja erosi lokakuussa 1981. Pääministeri Koivisto toimi vt. presidenttinä, kunnes tuli valituksi presidentinvaaleissa tammikuussa 1982.

Laakso, op. cit.:

Hänen seuraajakseen valittiin odotetusti Mauno Koivisto, joka sai aikaan valtakaudellaan taloudellista kurimusta, inflaatiota ja työttömyyttä.


Inflaatio oli Koiviston presidenttiyden aikana keskimäärin vähäisempää kuin Kekkosen aikana. Taloudellinen kurimus koettiin lähinnä 1990-luvun alussa, Koiviston toisen presidenttikauden 3-4 viimeisen vuoden aikana. Työttömyys kasvoi nimenomaan tuona aikana eli 1990-luvun alun laman aikana runsaasti. Urmaksen mukaan Koivisto pyrki tahallisesti köyhdyttämään kansaa huonolla talouspolitiikalla, mutta Koiviston 12 vuotta kestäneen presidenttiyden ajasta ensimmäiset 8-9 vuotta kansan taloudellinen hyvinvointi koheni.

Laakso, op. cit.:

Lähes velaton Suomen valtion velkaantui merkittävästi Koiviston ja Erkki Liikasen johtaman jakson aikana. Lähes täystyöllisen kansan työttömyysaste moninkertaistui ja ennenkaikkea kansantalouden kannalta tärkeä ulkomaanvienti kärsi pahasti. Näytti siis siltä, että “väärä politiikka” toimi kuten tarkoituskin oli. Suomesta oli tarkoitus tehdä sosialistivaltio. Operaation tielle tuli kuitenkin loppupuoliskolla yksi suuri este. Kesken Koiviston kauden Neuvostoliitto hajosi ja tuki idästä loppui.

Urmas siis väittää Koiviston tahallaan romahduttaneen Suomen talouden saadakseen yhteiskunnalliset olosuhteet suotuisiksi kommunismiin siirtymiselle. Tämä on sangen bisarri teoria, koska Koiviston ei tiedetä koskaan kannattaneen kommunistista järjestelmää. Urmas väittää Koiviston salaa kannattaneen täysin erilaista yhteiskuntajärjestelmää (kommunismia) kuin mitä hän julkisesti sanoi kannattavansa (länsimaista yhteiskuntajärjestelmää).

Urmas väittää Koiviston olleen Neuvostoliiton agentti, jonka tehtävänä oli Neuvostoliiton kaltaisen kommunistisen yhteiskuntajärjestelmän pystyttäminen Suomeen. Tämä on paitsi hyvin eksentrinen salaliittoteoria, myös ristiriidassa 1990-luvun laman ajoituksen kanssa. Lamahan alkoi samoihin aikoihin kuin Neuvostoliitto romahti. Jos Koivisto olisi pyrkinyt romahduttamaan Suomen talouden edistääkseen kommunismiin siirtymistä, miksi hän ei aiheuttanut tätä romahdusta presidenttiytensä ensimmäisten 8-9 vuoden aikana? Miksi romahdus tapahtui vasta Koiviston presidenttiyden viimeisten 3-4 vuoden aikana, jolloin Neuvostoliittoa ei enää ollut?


Laakso, op. cit.:

Enää keskustelussa ei voitu vedota Neuvostoliittoon tai “ulkopoliittisiin realiteetteihin”, kuten erityisesti 70-luvulla oli tapana.

Juuri näihin erityisesti Kekkonen ja hänen kannattajansa, mm. Hetemäki, Holkeri, Karjalainen, Väyrynen jne., vetosivat. Urmas itse oli Kekkosen kannattaja. Urmas siis yrittää kääntää asiat päälaelleen. Urmas yrittää maalata mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi. Urmaksen mielestä KOIVISTO ei enää voinut vedota Neuvostoliittoon, kun Neuvostoliitto romahti. Urmas puhuu ikään kuin KEKKONEN ja tämän kannattajat (mm. Urmas itse) eivät olisi koskaan vedonneet Neuvostoliittoon.


Laakso, op. cit.:

Seminaarin kysymysosiossa Urmas vastasi alustuksen pohjalta heränneeseen ja esittämääni kysymykseen koskien Koiviston valtaannousua edeltäviä tapahtumia. Urmas toi julkisuuteen Keijo Liinamaan toteamuksen, jonka mukaan sosialidemokraattien presidenttiehdokkaaksi aikanaan pyrkinyt Väinö Leskinen koki järjestetyn sydänkohtauksen ja pyysi tuomaan suotuisan ajan koittaessa suomalaisten tietoon, mikäli Liinamaalle itselleen kävisi samoin. Liinamaa oli todennut että sanansaattajia, jotka olivat levittäneet perätöntä huhua hänen “sydänsairaudestaan”, oli useita. Hänen oli todettu tulevan kokemaan Leskisen kohtalo, mikäli hän ei palaisi sosialidemokraattien viralliselle linjalle.

Myös VR:n pääjohtaja, SDP:n presidenttiehdokkuuteen kiinnostuksensa ilmoittanut Paul Paavela koki yllättävän sydänkohtauksen toukokuussa 1980. Noin kuukausi myöhemmin Keijo Liinamaa kuoli 51-vuotiaana lenkkipolulla Helsingissä sydänkohtaukseen. Urmas totesi kaikkien kolmen kuolleen henkilön yhteisen nimittäjän olleen Koiviston haastamisen SDP:n sisäisessä valtataistelussa.

“Tarkoitatko sä, että ne tappoi Leskisen? -Kyllä tarkoitan.”


Urmas siis väittää, että KGB tuki Koivistoa murhaamalla hänen vastustajiaan.

Mitä perusteluja Urmaksella on tälle väitteelleen?

Urmas sanoo KUULLEENSA Liinamaan sanoneen, että Leskinen oli Liinamaalle SANONUT saaneensa "järjestetyn sydänkohtauksen" (whatever the hell that is).

Kätevästi Leskinen kuoli 1970-luvulla, joten ei ole mahdollista tarkistaa Urmaksen kertomuksia Leskiseltä itseltään. Kuten jo aiemmin tuli mainituksi, Liinamaa kuoli vuonna 1980. Urmas siis esittää väitteelleen perusteluna tarinoita, joita hän VÄITTÄÄ kuulleensa kahdelta yli 30 vuotta sitten kuolleelta mieheltä. Ei ole mitään keinoa tarkistaa, ovatko Leskinen ja Liinamaa todella sanoneet tuollaista 1970-luvulla Urmakselle tai ylipäätään kenellekään. Kyseessä saattaa olla Urmaksen aivan puhtaasti omasta päästään sepittämä tarina.

Mm. valtiovarainministerinä toimineen Paul Paavelan joutumiselle KGB:n murhaamaksi Urmas ei ilmeisesti esittänyt perusteluna edes mitään kuulopuheita. Urmakselle riittää se, että Paavela oli Urmaksen mukaan Koiviston kilpailija. Urmas on päättänyt uskoa Koiviston olleen KGB:n agentti; tämän perusteella Urmas on päättänyt uskoa, että KGB murhasi Koiviston kilpailijoita.

Summa summarum: Urmas on seniili ja vainoharhainen satusetä. Urmas sepittää tarinoita omasta päästään. Urmaksella ei ole bisarreille väitteilleen mitään perusteluja. Urmaksen väitteet ovat täysin epäuskottavia.

Jos Urmaksen väitteillä olisi jotain totuuspohjaa, Urmaksen olisi tietysti kannattanut julkaista nämä kovat syytöksensä paljon aikaisemmin, vuosikymmeniä sitten, Koiviston ollessa pääministerinä tai presidenttinä. Silloin näillä väitteillä olisi ollut jotain merkitystä ja silloin niiden todenperäisyyttä olisi voitu helpommin tutkia monien asianosaisten tai heidän tuttaviensa tai omaistensa ollessa vielä elossa.

Jos Urmas olisi pelännyt joutuvansa itse KGB:n murhaamaksi näiden paljastustensa vuoksi, hän olisi silti voinut julkaista nämä paljastuksensa viimeistään Neuvostoliiton romahduksen aikoihin tai Koiviston toisen presidenttikauden päätyttyä. Jos Urmas olisi pelännyt saavansa kenkää paljastustensa vuoksi, hän olisi voinut julkaista "tietonsa" heti jäätyään eläkkeelle. Jostain syystä ukko kuitenkin odotti 76-vuotiaaksi asti, ennen kuin avasi sanaisen arkkunsa.

Mielestäni tämä viittaa vahvasti siihen, että Urmaksen esittämissä salaliittoteorioissa on kyseessä vain vanhuudenhöperön, todellisuudentajunsa menettäneen ihmisen hourailu.



perjantai 26. elokuuta 2011

Hyödyllisten idioottien luokittelua


Hommaforumilta:


Nyt kun EU alkaa nostaa rumaa päätään ja näyttää todellisia kasvojaan, voimme alkaa arvioida federalisteja sen perusteella, mihin hyödyllisen idiootin luokkaan he kuuluvat, vai mihinkään. Leninin klassisen tulkinnan mukaan kyseessä on kirkasotsainen hölmö, pelinappula, jota vastustaja salaa hyväksikäyttää.



a) Kirkasotsainen hyödyllinen idiootti

- hyvää tarkoittava maailmanparantaja

- sydän paikallaan, mutta aivot eivät

- sahaa innokkaasti viiteryhmänsä oksaa


b) Opportunistinen hyödyllinen idiootti

- pyrkii hyödyttämään vain omaa uransa

- ei huomaa todellista agendaa, tai ei välitä sen seurauksista

- ahneutensa vuoksi vedettävissa jopa hirteen asti, kuten Ranskan vallankumouksessa, joka söi omat lapsensa


c) Nokittava hyödyllinen idiootti

- paremmaksi paneva "topper"

- nokittaa edellisen huippuidioottimaisuuden

- hyväksikäyttävää tahoa ei välttämättä tarvita

- paaviakin paavillisempi


d) Elitistinen hyödyllinen idiootti

- tarkoitus pyhittää keinot, koska kansa ei tajua omaa parastaan

- määrittelee kaikkien yhteisen hyvän

- saattaa tajuta pelikuvion, mutta ei ole hyvävelin ytimessä


e) Feikkaava hyödyllinen idiootti

- viattomaksi heittäytyvä sisäpiiriläinen

- fabianisti, joka tietää tarkalleen mitä on tekemässä ja miksi


f) Moniosaava hyödyllinen idiootti

- vaikea luokitella

- kaivaa kuoppia ja poraa reikiä useassa eri osastoissa




sunnuntai 21. elokuuta 2011

Dalai-lama


http://dalailama2011.fi


Maanpaossa elävä Tiibetin hengellinen johtaja 14. Dalai-lama Tenzin Gyatso vierailee Suomessa elokuussa 2011 Suomalais-tiibetiläisen kulttuuriseuran ja Songtsen ry:n kutsumana. Dalai-lama sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1989 työstään Tiibetin tilanteen ratkaisemiseksi ilman väkivaltaa.

Vuodesta 1959 hän on asunut Dharamsalassa, Intiassa, ja puhunut eri puolilla maailmaa oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden puolesta. Vierailua koordinoi Dalai-laman Lontoon toimisto. Kyseessä on Dalai-laman viides vierailu maassamme.



Länsimaissa suhtaudutaan dalai-lamaan aivan liian positiivisesti. Dalai-lamahan johtaa tiibetiläistä buddhalaisuutta eli lamabuddhalaisuutta. Kyseessä on siis uskonnollinen johtaja. Rationaalinen ihminen ei usko mihinkään uskontoon. Niinpä rationaalinen ihminen ei arvosta uskonnollisia johtajia.

Se, että Kiinan kommunistihallinto vainoaa tiibetiläisiä lamabuddhalaisia, ei ole mikään syy suhtautua positiivisesti dalai-laman johtamaan lamabuddhalaisuuteen. Esimerkiksi Natsi-Saksassa vainottiin Jehovan todistajia, mutta tämä ei ole mikään syy ihailla Jehovan todistajia.

Dalai-laman Suomen vierailun järjestäjien sivustolta: http://dalailama2011.fi/dalai-lama/

Poika oli 3-vuotias kun pyhyyden uutta ruumiillistumaa etsivä lamapartio löysi hänet, jolloin poika itse tunnisti nimeltä mainiten etsintäprojektia johtavan korkean laman, joka oli naamioitunut palvelijaksi.


Tosi uskottavaa.

Kohtalokkaana vuonna 1959 hän väitteli tohtoriksi korkeimmin arvosanoin, lharampa geshe


Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa?

"Väitteli tohtoriksi" tiibetiläisestä mystiikasta?

Sai "korkeimmat arvosanat"? Varmaan paavikin on saanut "korkeimmat arvosanat" kristillisestä teologiasta. Onko tämä jokin meriitti jonkun mielestä?







tiistai 9. elokuuta 2011

Virheellinen meemi nro 1: "Objektiivista totuutta ei ole"




Yksi yleisimpiä fraaseja missä tahansa keskustelussa on: “Objektiivista totuutta ei ole, kaikki näkemykset ovat vain subjektiivisia mielipiteitä, kaikki ovat yhtä oikeassa, kukaan ei voi sanoa olevansa yksin oikeassa ja muiden olevan väärässä. Jos väität tietäväsi objektiivisen totuuden, olet vanhanaikainen, ahdasmielinen ja naiivi.”

Tämä poliittisesti korrekti litania on aivan sataprosenttisesti paskaa.

On olemassa objektiivisia tosiasioita.

1+1=2.

Se ei voi olla 3.

Tällaisten objektiivisten faktojen kiistäminen ei suinkaan ole merkki korkeasta sivistystasosta, vaan mielisairaudesta.

Kukaan täysjärkinen ei väitä, että faktat olisivat ihmisten henk.koht. mielipiteistä riippuvaisia juttuja.

Todellisuus on mitä on. Todellisuus ei muutu miksikään, vaikka ihmiset kieltäisivät sen.

Esim. painovoima ei riipu ihmisten mielipiteistä. Jos joku hörhö kiistää painovoiman olemassaolon, painovoima on silti olemassa.

Jos hörhö kiistää geneettisen evoluutioteorian, elämä silti perustuu geeneihin.

Jos hörhö väittää jonkun jumalan luoneen maailman muutamia tuhansia vuosia sitten, maapallo on silti miljardeja vuosia vanha.

En todellakaan tajua, miten tämä “Objektiivista totuutta ei ole, kaikki näkemykset ovat vain subjektiivisia mielipiteitä, kaikki ovat yhtä oikeassa”-meemi on tullut niin suosituksi. Sen virheellisyys on aivan päivänselvä.

Maapallo ei voi olla samaan aikaan muutamia tuhansia vuosia vanha ja miljardeja vuosia vanha. Raamattu on väärässä ja tiede on oikeassa. Tämä ei ole mielipidekysymys.

On aivan eri asia uskoa väärään teoriaan (”Raamattu on totta”) kuin väittää kaikkien keskenään ristiriitaisten teorioiden olevan samaan aikaan oikeassa (”Raamattu on totta ja tiedekin on totta”).

Mistä vitusta sikiää niitä idiootteja, jotka uskovat tähän kirottuun relativismiin?

Mitä niille idiooteille pitäisi tehdä, jotta he näkisivät toisensa poissulkevien teorioiden samanaikaisen oikeassaolon mahdottomuuden?

Pitäisikö heitä osoittaa aseella ja sanoa: “Tämä on rynnäkkökivääri. Minun teoriani mukaan 7.62mm luodin ampuminen kymmenen metrin päästä sinun silmiesi väliin johtaa suurella todennäköisyydellä sinun kuolemaasi. Kaverini Urpo Uskovaisen teorian mukaan silmiesi välistä aivoihisi menevä luoti ei vahingoita sinua millään tavalla, jos hän rukoilee puolestasi. Ovatko molemmat teoriat mielestäsi yhtä oikeita?”





keskiviikko 3. elokuuta 2011

Heteromieskiintiö


Mitä vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet aikoo tehdä sorretun heteromiesvähemmistön oikeuksien puolustamiseksi heteromiehiä syrjivissä ahdasmielisissä yhteisöissä, kuten Vihreiden eduskuntaryhmässä?


Ehdotan heteromieskiintiöitä eduskuntaan. Ihmisistä n. 95 % on heteroseksuaalisia (n. 1-2 % on homoseksuaalisia ja n. 3-4 % biseksuaalisia) ja n. 50 % miehiä.

Vihreiden eduskuntaryhmässä on tällä hetkellä 10 henkeä, joista vain 2 on heteroseksuaalisia miehiä (Osmo Soininvaara ja Ville Niinistö). Ryhmässä on 3 homoseksuaalista miestä (Jani Toivola, Pekka Haavisto ja Oras Tynkkynen). Heteromiehet ovat siis aliedustettuina ja homomiehet yliedustettuina.

Heteromiesten syrjinnän vastustamiseksi tarvitaan positiivista erityiskohtelua heteromiehille. Kuten Eva Biaudet on sanonut, kiintiöt ym. positiivinen diskriminointi eivät ole keneltäkään pois. Niinpä kenelläkään ei ole mitään valittamista siitä, että Vihreiden eduskuntaryhmästä erotetaan kolme homoa tasa-arvon varmistamiseksi. Näiden homojen tilalle palkataan heteromiehiä.

Homoilla (Jani Toivola, Pekka Haavisto ja Oras Tynkkynen) ei ole mitään valittamista siitä, että he menettävät kansanedustajapaikkansa heteromiehille. Eva Biaudetin, Kristiina Kouroksen ym. suvaitsevaisten, sivistyneiden ihmisoikeusaktivistien mukaan tunnetusti myöskään kenelläkään suomalaisella työttömällä ei ole mitään valittamista siitä, että hän on maahanmuuttajakiintiöiden eli ns. positiivisen diskriminoinnin vuoksi menettänyt työpaikkansa maahanmuuttajalle.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Jani Toivola, GET A LIFE!!

Jani Toivola (vihr)



Iltalehti:


Jani Toivola järkyttyi häneen kohdistuneesta rasistisesta vitsistä

Kansanedustaja Juho Eerolan (ps) avustaja Ulla Pyysalo julkaisi rasistisen vitsin Facebook-profiilissaan sunnuntaina. Kirjoituksessa vitsailtiin Jani Toivolan ihonväristä ja seksuaalisesta suuntautumisesta.

- Se oli typerää, enkä halua loukata Toivolaa henkilökohtaisesti, Pyysalo kommentoi.

Pyysalo oli nähnyt tekstin toisessa Facebook-profiilissa ja kopioinut sen sieltä oman profiiliinsa. Hän kertoo kuitenkin poistaneensa tekstin.

- No sen takia, että eihän se ole kovin soveliasta tollasta laittaa sinne, Pyysalo kertoo, miksi päätti kuitenkin poistaa tekstin.

...

Toivola tuomitsee

Kansanedustaja Jani Toivola (vihr) järkyttyi kuullessaan Pyysalon kirjoittelusta.

- Ei herranjumala sentään. Huhhuh! Toivola reagoi kuultuaan vitsin.

- Todella naurettavaa, ihan hirveää ja tietenkin todella loukkaavaa. Mun mielestä se kertoo kyllä enemmän kirjoittajastaan.

Toivola ihmettelee, miten tällaista tekstiä julkaiseva ihminen voi olla eduskunnassa avustajana.

- Ei tuollaiseen mitään selitystä voi olla. Katuminen on ihan turhaa, ettei muka ymmärrä, mitä tekee. Onhan se nyt ihan selvää, mitä hän ajattelee. Ei sitä saa pois.

Toivolan mielestä ihmisten pitäisi tunnustaa, että on erilaisia arvoja.

- Voidaan käydä tiukkaakin poliittista vääntöä, mutta tällaisilla lauseilla halveerataan kaikkea sitä, mitä toiset yrittää rakentaa. Muut yrittävät kehittävästi rakentaa siltoja toistensa luokse ja ymmärtää, ja joku tiivistää sen tällaiseen tekstiin. Se on todella surullista.


IL:n keskustelupalstalta:

18.07.2011, 08:25
Ei nimimerkkiä
Vieras


Sillä lailla. Kyllä nyt maan asiat tulevat kuntoon facebook-kirjoituksia kyttäillessä.


18.07.2011, 08:47
Ei nimimerkkiä
Vieras

Tosikkomaisuutta...
Eiköhän ole jo aika opetella nauramaan noille homovitseille. Niitä on aina ollut ja tulee olemaan. Sitä saa olla kauhistunut, vihoissaan ja huolissaan jatkuvasti, jos jokaisesta vitsistä ottaa itseensä. Siihen menee kauheasti energiaakin. Jos Jani on sinut itsensä kanssa ja hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, niin vitsien ei pitäisi sitä oloa horjuttaa. Ei kai hän odota, että nyt kumarrellaan ja hyssytellään vain sen takia että on tummaihoinen, homoseksuaali ja kansanedustaja.



18.07.2011, 08:54
Ei nimimerkkiä
Vieras



Jani Toivola on taas otsikoissa ammatti-loukkaantujan roolissa, mikä yllätys.



18.07.2011, 09:00
Ei nimimerkkiä
Vieras


Homot nyt on niin akkamaisia että kauhistelevat kaikkea mikä liikkuu... "huiiiiiiiii kauheeeeeeta.....iiiiiiiik.....mee pois tai huitasen käsilaukullani....käsi pois pyllyltäni herra Hakkarainen....hihhiiii...senkin hhhhömö..menetkös siitä.....senkin vanha irstas könsikäs,hus!!" Siinä kohtaus vallan käytävillä tapahtuneesta vihreän ja persun kahden keskisestä kohtaamisesta.




18.07.2011, 09:04
Ei nimimerkkiä
Vieras



Minä olen enemmänkin järkyttynyt siitä, että hänen kaltaisensa politiikasta mitään ymmärtämätön julkisuuspelle pääsee eduskuntaan.




18.07.2011, 09:41
Ei nimimerkkiä
Vieras


Tämäkin asia olisi hieman helpompi uskoa, jos ei olsi muistissa niitä ennen vaaleja tapahtuneita Janin "uhkailuja".

"mun kaveri ( ei nimeä) oli nähnyt netissä mua koskevan uhkailun, mutta ei ollut taltioitunut sitä eikä, muista missä ja milloin se oli.Mutta uhkailtu oli"



..minä, Jani, minä, minä, Jani Toivola, minua on loukattu, minä , minun mielesäni, Jani toivola, minä".

Kas siinä Jani Toivolan maailmankuva.

Aikooko Toivola tehdä neljän vuodenaikana muuta kuin valittaa ja keskittyä itseensä?

Menkääpä You Tubeeiin kuuntelemaan radiohaastattelu Toivola/Halla-aho.

Halla-aho puhuu asioista ja Toivola:"minä, minä, minun tunteitani on loukattu," mihin Halla-aho myöhemmin lakonisesti toteaakin, että kyllä hänenkin tunteitaan on joskus lukuisien tappouhkauksien aikana loukattu.

Osaako Jani Toivola puhua muusta /keskittyä muuhun kuin itseensä??

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Sekä uskovaiset että homomyönteiset tahot ovat väärässä





Suomen ev.-lut. kirkon tiedotuskeskus:

Arkkipiispa Mäkinen haluaa Älä alistu -kampanjan loppuvan
Uutinen julkaistu 24.3.2011 Klo 14:53

Arkkipiispa Kari Mäkinen on erittäin pahoillaan ja ymmärtää niiden ihmisten kipua ja suuttumusta, joita Älä alistu -kampanja on loukannut. Hän pitää tässä tilanteessa tärkeänä, että kampanjan järjestäjät eivät jatkaisi kampanjaa.

Hän haluaa toistaa ja korostaa kirkossa hyväksyttyä kantaa seksuaalivähemmistöihin.

”Homoseksuaalisella ihmisellä on oikeus täyteen ja kokonaiseen elämään omana itsenään. Seksuaalisuus on tärkeä ja herkkä elämänalue. Kirkon työntekijöiden keskeinen tehtävä on tukea ja auttaa nuoria löytämään oma identiteettinsä.”

Vanhemmat ovat olleet huolestuneita siitä, mitä lapsille kirkon nuorisotyön piirissä opetetaan.

”Tämä kampanja ei ole seurakuntien kasvatustyön materiaalia. Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyössä lapsen ja nuoren kohtaaminen tapahtuu ihmisen omaa kasvua ja identiteettiä tukien ja arvostaen.”

Mediassa on ollut esillä myös kirkon rahoitus näille järjestöille. Kirkkohallituksessa jatkossa arvioidaan kriittisesti niitä edellytyksiä, mille järjestöille ja millaisiin tarkoituksiin esimerkiksi kolehtia kannetaan. Kolehdit määrätään vuosittain kirkkohallituksen täysistunnossa. Valmistelussa tämä tullaan ottamaan jatkossa huomioon.


Suomen ev.-lut. kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen siis vastustaa kristillisiä järjestöjä, jotka suhtautuvat homoseksuaalisuuteen Raamatun mukaisesti eli kielteisesti. Arkkipiispa Mäkinen siis vastustaa Raamattua.


”Homoseksuaalisella ihmisellä on oikeus täyteen ja kokonaiseen elämään omana itsenään. Seksuaalisuus on tärkeä ja herkkä elämänalue. Kirkon työntekijöiden keskeinen tehtävä on tukea ja auttaa nuoria löytämään oma identiteettinsä.”

Raamattu kieltää homoseksuaalisuuden täysin yksiselitteisesti. Jos ev.-lut. kirkko noudattaisi Raamattua, arkkipiispa ei voisi kehottaa homoja elämään "täyttä ja kokonaista elämää omana itsenään". Se "täysi elämä" sisältää nimenomaan seksuaalisuudenkin, koska seksuaalisuus on "tärkeä elämänalue". Arkkipiispa siis kehottaa homoja homoilemaan. Jos ev.-lut. kirkko noudattaisi Raamattua, arkkipiispa kieltäisi homoja toteuttamasta taipumuksiaan. Arkkipiispa Kari Mäkinen siis vastustaa Raamattua.

Nuortenmedia Nuotta laukaisi tällä viikolla liikkeelle Älä alistu! –kampanjan, jonka tavoitteeksi ilmaistiin rohkaista elämänsä kanssa kamppailevia nuoria olemaan alistumatta yhteiskunnalliseen painostukseen arvokysymyksissä.

Julkaistussa kampanjavideossa nimimerkillä ”Anni” esiintyvä nuori nainen, entinen bi-seksuaali, todistaa uskoontulostaan ja kertoo omin sanoin sitä seuranneesta elämänmuutoksesta, jossa ei sittemmin ollut sijaa enää lesbosuhteille.

Videon tekijät olivat valinneet kampanjavideoonsa hyvin haastavan ja kiistanalaisen aiheen, jonka saattoi odottaa herättävän voimakkaita reaktioita.

Tuskin oli kampanja saatu liikkeelle maanantaina 21.3. kun siihen jo tarttuivat kynsin hampain suomalainen media. Yksi ainoa asiayhteydestään irrotettu puolihuolimaton lause yli 10-minuuttisessa kampanjavideossa nousi otsikoihin. Sen minkä tavallinen katsoja saattoi hyväntahtoisesti, jos vain halusi, ymmärtää viittaavan Jumalan mahdollisuuksiin muuttaa ihmisen elämä elämäntaustoihin katsomatta vääntyi julkisuudessa homojen ja murhamiesten pelkistäväksi rinnastukseksi. Sen jälkeen kampanja olikin helppo kääntää päälaelleen ”homovastaisena” kampanjana.

Monille varmaankin riitti kampanjan leimaaminen julkisuudessa, eikä siihen sen jälkeen tarvinnut henkilökohtaisesti tutustua. Mielipide oli muodostettu uutisotsikoiden perusteella. Ministeri Wallinia ällötti. Piispat pesivät pikapikaa siitä kätensä kuin Pilatus. Jotkut innostuivat taas eroamaan kirkosta. Setan vastausautomaatista saatiin myös formaattiin sopiva paheksunta.

Nuorten kampanjan aiheuttama reaktio on osoittanut todeksi kampanjan lähtöteesin: Suomessa on hirmuinen julkinen paine ajatella seksuaalieettisistä kysymyksistä yhdellä ainoalla, gay-aktivistien määrittelemällä tavalla. Jos poikkeat poliittisesti korrektista yleisestä mielipiteestä sinut häväistään julkisesti, sanomasi vääristellään täysin tunnistamattomaan muotoon ja leimakirveet lyövät lujaa ja korkealta. Olet foobikko, fundamentalisti, homovihaaja, rasisti, et ymmärrä ihmisen identiteetin päälle, et ihmisoikeuksia hyvä jos suomenkieltä.

Ironisinta on, että tahot jotka aina pitävät suurinta ääntä siitä kuinka pitäisi hyväksyä erilaisuutta osoittavat kaikkein vähiten suvaitsevansa sitä. Nimittäin jos kyse on erilaisuudesta, jossa joku uskoon tullut nuori haluaa ottaa etäisyyttä homo-, bi- tai lesboelämäänsä. Ja tekee sen vielä onnellisena iloisella mielellä Jeesusta kiittäen.


Kristillinen nuortenlehti Nuotta:

Kissa pöydälle -nuortenohjelman uusimmassa jaksossa käsiteltiin identiteetin rakentumista miehenä tai naisena. Kestävän itsetunnon ja minäkuvan muodostumisesta keskustelemassa olivat Marianna Salonen ja Tuomo Talja. Jaksossa nähtiin myös koskettava puheenvuoro nuorelta tytöltä, jonka Jumala vapautti biseksuaalisuudesta.

Katso jakso ohjelma-arkistosta: http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=13589


Uskovaiset ovat väärässä sen suhteen, että seksuaalinen suuntautuminen olisi ihmisen itsensä valittavissa.

Seksuaalinen suuntautuminen riippuu toisaalta geeneistä, toisaalta sikiövaiheen hormonitasosta. Sikiövaiheen aikaiset hormonihäiriöt voivat vaurioittaa aivojen kehitystä siten, että seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä määrittävät aivojen osat muuttuvat epänormaaleiksi. Seurauksena on elinikäinen sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin vääristyminen. Tästä transeksuaalisuus ja homoseksuaalisuus johtuvat.

Uskovaisten homovastaisesta kampanjasta kauhistuneet "suvaitsevaiset" eli homomyönteiset tahot ovat väärässä sen suhteen, että homoseksuaalisuus olisi muka ihan yhtä normaalia kuin heteroseksuaalisuus. Ihminen on nisäkäslaji, jonka lajityypillisiin ominaisuuksiin kuuluu suvullinen lisääntyminen eli jälkeläisten tuottaminen heteroseksuaalisen parittelun kautta. Kaikki nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakot ja kalat harrastavat heteroseksuaalista parittelua. Nimenomaan heteroseksuaalinen parittelu on siis ollut yleinen luonnonlaki satojen miljoonien vuosien ajan, koska se on niin monien erilaisten eläinlajien lisääntymistapa. Homoseksuaalisuus on siis epätervettä, epänormaalia, poikkeavaa jne.

Idiootit eli "suvaitsevaiset" perustelevat homoseksuaalisuuden "luonnollisuutta" sillä, että homoseksuaalisuutta esiintyy myös eläimillä. Samalla logiikalla myös esim. syöpä, malaria, AIDS, skitsofrenia ja epilepsia ovat luonnollisia asioita, koska niitäkin esiintyy eläimilläkin. Kaikenlaiset taudit, vammaisuudet ym. poikkeavuudet ovat "luonnollisia" siinä mielessä, että niitä esiintyy luonnossa. Virukset ovat eläviä olentoja ja sikäli "luonnollisia". Tämä ei kuitenkaan ole mikään argumentti sen puolesta, että sairas ihminen olisi yhtä terve ja normaali kuin terve ihminen.

Homoseksuaalisesti suuntautunut yksilö on vammainen, epänormaali, epäterve, poikkeava siinä mielessä, että heteroseksuaalinen parittelu on normaali lajityypillinen ominaisuus ihmisille ja kaikille muillekin nisäkkäille sekä linnuille jne. Haluttomuus harrastaa normaalia lajityypillistä käyttäytymistä on määritelmän mukaan epänormaalia.

Koska heteroseksuaalinen parittelu on satojen miljoonien vuosien ajan ollut lukemattomien eläinlajien olemassaolon välttämätön edellytys, haluttomuus olla heteroseksuaalisessa yhdynnässä olisi johtanut sukupuuttoon. On loogisesti väistämätöntä, että sukupuuttoon johtava käyttäytymistaipumus on evolutiivisesti haitallinen, epänormaali, epäterve, poikkeava, invalidisoiva ominaisuus.

Väite, että homoseksuaalisuus olisi yhtä normaalia ja tervettä kuin heteroseksuaalisuus, on siis täysin järjetön.

Se on yhtä mielisairas ajatus kuin se, että kehitysvammainen olisi yhtä normaali kuin terve ihminen.

Sekä uskovaiset että homomyönteiset tahot ovat siis väärässä.

Uskovaiset ovat väärässä siinä, että ihminen voisi muuttaa omaa seksuaalista suuntautumistaan. Ihminen voi kyllä pidättäytyä omien taipumustensa mukaisesta käyttäytymisestä. Esimerkiksi pedofiilit voivat tehdä niin. Ihminen ei kuitenkaan voi muuttaa omia seksuaalisia taipumuksiaan, koska ne perustuvat synnynnäiseen aivorakenteeseen.

Normaalien, terveiden ihmisten aivot on synnynnäisesti ohjelmoitu tuntemaan seksuaalista kiinnostusta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Homot ovat synnynnäisesti poikkeavia. Heillä on synnynnäisesti erilainen aivorakenne kuin normaaleilla ihmisillä. He eivät voi sille mitään.

Homot eivät voi muuttua heteroiksi sen enempää kuin kehitysvammainen voi muuttua normaaliälyiseksi. Homoseksuaalisuus on synnynnäisestä neurologisesta vammasta johtuva elinikäinen poikkeavuus, kuten Downin syndrooma, epilepsia tai autismi. Homoseksuaalisuudesta ei voi parantua sen enempää kuin Downin syndroomastakaan.

Homomyönteiset tahot eli "suvaitsevaiset" idiootit ovat väärässä siinä, että homoseksuaalisuus olisi yhtä normaalia kuin heteroseksuaalisuus. Homoseksuaalisuus ei ole sen "normaalimpaa" kuin Downin syndroomakaan.

Idiootit eli "suvaitsevaiset" tosin ovat usein juuri sitä mieltä, että Downin syndrooma ym. vammat, esim. sokeus, kuurous, jalattomuus jne., eivät myöskään ole mitään ongelmia. Poliittisesti korrektin dogman mukaan kaikki ovat erilaisia ja kaikki tasa-arvoisia. Idiootit eli "suvaitsevaiset" eivät tarkoita "tasa-arvoisuudella" tasavertaisuutta lain edessä, vaan idiootit ihan pokkana väittävät kaikkien ihmisten olevan esim. yhtä älykkäitä, yhtä terveitä jne.

Idiootit esimerkiksi kiistävät sen tosiasian, että ihmisten välillä on geneettisiä älykkyyseroja. Tällä perusteella idiootit yrittävät väittää, että esim. afrikkalaiset ovat ihan yhtä älykkäitä kuin eurooppalaiset. Koska tämän väitteen taustalla ei ole mitään empiirisiä tutkimuksia afrikkalaisten ja eurooppalaisten mediaani-ÄO:sta, perusteluna on vain uskonnollinen dogmi kaikkien ihmisten samantasoisesta älykkyydestä. Afrikkalaisilla ja eurooppalaisilla ei voi olla mitään eroja mediaani-ÄO:ssa, jos yksilöiden välillä ei koskaan ole mitään älykkyyseroja. Maailman kaikki seitsemän miljardia ihmistä ovat tasan yhtä älykkäitä. Tämä on väistämätön seuraus siitä, että poliittisesti korrektien ihmisten mielestä ketään ei saa sanoa tyhmäksi. Kukaan ei voi olla tyhmempi kuin joku toinen.

Näin ollen myöskään kehitysvammainen ei voi olla tyhmempi kuin terve ihminen.

Samalla logiikalla homo ei ole yhtään vähemmän normaali kuin hetero.

Homoseksuaalisuuden väittäminen normaaliksi, terveeksi ominaisuudeksi perustuu siis kaikkien sairauksien, vammojen, poikkeavuuksien, puutteellisuuksien ja yleensä ihmisten välisten erojen olemassaolon kiistämiseen.

Sillä logiikalla, jonka mukaan homo ei ole yhtään vähemmän normaali kuin hetero, myöskään kehitysvammainen ei ole yhtään vähemmän normaali kuin terve ihminen. Tällöin tietysti vammaisten hyysääminen voidaan lopettaa tarpeettomana. Kukaanhan ei ole tyhmempi, heikompi, sairaampi tai muuten huonompi kuin joku toinen.

Oikeastaan myös kaikki sairaalat ja terveyskeskukset voidaan lopettaa tarpeettomana. Sairaathan eivät ole vähemmän terveitä kuin terveet. Sairaat eivät siis tarvitse mitään hoitoa, koska eiväthän terveetkään tarvitse mitään hoitoa.

Vastaavasti kehitysvammaiset eivät tarvitse erilaista koulutusta kuin terveet ihmiset. Kaikki kehitysvammaiset voidaan panna samalle luokalle normaalien lasten kanssa. Ei voi olla niin, että kehitysvammaiset eivät pärjäisi normaalissa kouluopetuksessa. Silloinhan he olisivat vähemmän älykkäitä kuin terveet lapset. Koska kaikki ovat yhtä älykkäitä, kukaan ei tarvitse mitään erityisopetusta tai harjaantumisluokkaa.

Tämä on homomyönteisten eli "suvaitsevaisten" logiikkaa. Jos Suomessa olisi sanomalehdissä tai tv:n ajankohtaisohjelmissa ammattitaitoisia toimittajia, he olisivat esittäneet tällaisia kysymyksiä ja kommentteja homouden normaaliutta viime aikoina mediassa toitottaneille tahoille, esim. arkkipiispa Kari Mäkiselle, ulkoministeri Alexander Stubbille, kulttuuriministeri Stefan Wallinille jne. Yksikään toimittaja Suomessa ei kuitenkaan ole uskaltanut kritisoida tätä homomyönteisten tahojen "vammainen on ihan yhtä normaali kuin terve ihminen"-logiikkaa. Yksikään toimittaja ei uskalla sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita.

Suomessa ei ole vakavasti otettavaa journalismia. Suomen tiedotusvälineet ovat nykyisin vallassaolevan monikulturistisen, kulttuurirelativistisen, orwellilaisen regiimin äänitorvia. Yksikään toimittaja Suomessa ei tajua, että sivistysmaassa tiedotusvälineiden tehtävänä on KRITISOIDA vallanpitäjiä ja puolustaa KANSAN intressejä vallanpitäjien toimintaa vastaan. Yksikään toimittaja Suomessa ei tajua, mikä on median tehtävä sivistysmaassa. Suomessa ei ole yhtäkään journalistisesti pätevää toimittajaa missään sanomalehdessä tai missään tv- tai radio-ohjelmassa.




lauantai 12. maaliskuuta 2011

Homot innoissaan: suomalainen homo homoilee amerikkalaisen homon kanssa

City-lehti:

Sauli ja Adam nähtiin siis kävelemässä pimeässä marraskuun yössä kohti Adamin hotellia. Ei ole tietoa, mitä hotellissa tapahtui tai ei tapahtunut. Kun tarinaa jäljittää eteenpäin, joudutaan Pariisiin.

Samoin kuin Helsinki ei alun perin kuulunut Adam Lambertin Glam Nation -Euroopan-kiertueen ohjelmaan, siinä ei myöskään ollut Pariisia. Kuitenkin 18.11. Adam esiintyi 700-paikkaisessa loppuunmyydyssä Le Trabendon konserttisalissa Avenue Jean Jaurèsilla. Se oli Adamin ensimmäinen käynti Pariisissa. Hän lähetti faneilleen viestin, jossa kertoi tutustuneensa Notre Dameen, Louvreen ja Crazy Horseen.

Kun Adam Lambertin Euroopan-kiertue oli päättynyt Lontoon konserttiin 29. marraskuuta, Adam matkusti yllättäen 1. joulukuuta uudelleen Pariisiin ja vietti siellä vuorokausia ennen paluutaan Yhdysvaltoihin, missä hänellä oli Club Nokia -konsertti 16. joulukuuta. Samaan aikaan Pariisiin matkusti Sauli Koskinen. Adam ja Sauli valokuvattiin yhdessä Pariisissa.

Tammikuussa Sauli lensi Los Angelesiin, missä Adam Lambert asuu. Adam ja Sauli valokuvattiin jälleen yhdessä, mm. Disneylandissa.

...

Saulin ja Adamin yhdessäolo on herättänyt suurta huomiota kaikissa ihmisissä, jotka ovat Suomessa seuranneet BB:tä. Kaikkihan olettavat, että Saulin ja Adamin välillä on suhde, vaikka asiasta ei ole minkäänlaista tietoa. Homopiireissä Saulin skuuppi on nostattanut erityisen kuhinan

Homojen matkailuneuvontaa järjestävä Ilkka Veiström kiteyttää:

"Kun Sauli hyökkäsi julkisuuteen BB:n kautta ja nyt maailmanjulkisuuteen, niin hän elää oikein sellaista prinsessatarinaa. Tämä on kuin Englannin hovissa: kansan työläisestä tulee yhtäkkiä maan valtiatar. Me voimme olla ylpeitä, että meillä on edustaja tuolla maailmalla. Tietenkin tämä herättää erityisesti homoseksuaalien piirissä huomiota ja pientä kateuttakin, mutta ei pahaa kateutta vaan sellaista että vou!"

Monet homot haluavat puhua nimettömänä. Tässä yksi kommentti:

"Tämä on Suomen mittakaavassa varmaan isoin juttu ikinä! Onhan tämä aivan jumalattoman kokoinen uutinen tälle meidän maalle, kun eihän meillä ole mitään, mihin me voisimme tätä edes verrata. Ei Renny Harlin ja Geena Davis ole tämän rinnalla mitään."


Siis on jonkun homon mielestä valtavan suuri uutinen, että joku suomalainen homo homoilee jonkun amerikkalaisen homon kanssa?

Mikä tässä on niin ihmeellistä?

Tässä on kyseessä jonkinlainen keisarin uudet vaatteet-ilmiö. Kukaan ei uskalla sanoa ääneen sitä itsestäänselvyyttä, että eihän tässä ole mitään. Homot homoilevat keskenään, so what?

Paras tapa lietsoa ns. homofobiaa eli homojen vastaisia asenteita on nimenomaan tällainen poliittisesti korrekti homohypetys, jossa tehdään suuri numero homojen keskinäisestä homoilusta.

Täsmälleen samanlaista hypetystä edusti median paskanjauhanta jonkun Mr. Gay Finlandin ja jonkun mustan homon keskinäisestä tanssimisesta presidentinlinnan itsenäisyyspäivänjuhlissa. Miksi tällaisia homojuttuja kerrotaan tiedotusvälineissä ikään kuin ne olisivat jotain uutisia?

lauantai 1. tammikuuta 2011

Joululaulujen analysointia: Cantique de Noël





Näin joulun jälkitunnelmissa aloitan pienen kirjoitussarjan, jossa analysoin muutamien tunnettujen joululaulujen sanoituksia. Olen huomannut, että useimmat ihmiset eivät kiinnitä lainkaan huomiota joululaulujen sanoituksiin. Useimmat ihmiset vain hoilaavat tai kuuntelevat joululauluja tajuamatta niiden asiasisällöstä mitään.

Tämä selittää sen, että useimmat kirkkoon kuulumattomatkin suomalaiset ihan mielellään hoilaavat tai kuuntelevat "kauniita" kristillisiä joululauluja "perinteen vuoksi". Useimmat kirkkoon kuuluvatkaan suomalaiset eivät ole erityisen uskovaisia, mutta pitävät kristillisiä joululauluja "perinteiseen joulunviettoon" kuuluvina.

Itse olen sitä mieltä, että perinne ei legitimoi järjettömän ideologian tunnustamista mantrojen hoilaamisella.

Ensimmäisenä esimerkkinä kristillisten joululaulujen edustamasta sairaasta ideologiasta analysoin 1800-lukulaista ranskalaista joululaulua Minuit chrétiens, joka tunnetaan myös nimellä Cantique de Noël eli yksinkertaisesti Joululaulu (suom. Oi jouluyö, ruots. O helga natt, engl. O Holy Night).

Tämä laulu on jostain syystä erityisen suosittu Ruotsissa ja suomenruotsalaisten ja muiden ruotsia hyvin osaavien suomalaisten keskuudessa. Tämä laulu soitetaan usein Suomen ja Ruotsin radiossa ruotsiksi Jussi Björlingin laulamana. Suomeksi tämä laulu ei ole yhtä suosittu kuin ruotsiksi, mutta myös suomenkielinen versio on monien suomalaisten mielestä yksi kauneimpia joululauluja.

Useimmat suomalaiset eivät edes tiedä, että tämä laulu on alun perin ranskankielinen. Useimmat suomalaiset ovat kuulleet tämän laulun vain suomeksi ja ruotsiksi ja luulevat laulun alkukielen olevan ruotsi. Laulu on kuitenkin ranskalaisen sosialistirunoilijan Placide Cappeaun sanoittama ja juutalaiseksi väitetyn säveltäjä Adolphe Adamin säveltämä.

Analysoin nyt tässä alkukielistä ranskankielistä tekstiä, käännän alkukielisen tekstin sanatarkasti suomeksi ja vertailen sitä vakiintuneeseen suomennokseen.

Minuit, chrétiens, c'est l'heure solennelle,
(keskiyö, oi kristityt, on se juhlallinen hetki)
Où l'Homme-Dieu descendit jusqu'à nous
(jona ihmisjumala laskeutui alas meidän keskuuteemme)

Tässä jo näkyy kristinuskon orjamoraali, jonka mukaan ihminen on yliluonnollisen jumalolennon alapuolella oleva maan matonen. Homme-Dieu eli "ihmisjumala" tarkoittaa ihmisen hahmoon inkaroitunutta jumalaa eli Jeesusta. Ajatus siitä, että jumala laskeutuu korkealta taivaalta alas ihmisten keskuuteen, korostaa ihmisten vähäpätöisyyttä ja jumalan olemista korkealla ihmisten yläpuolella.

Tästä tulee etsimättä mieleen seuraava kohta Ayn Randin romaanista We the living:

- Do you believe in God, Andrei?
- No.
- Neither do I. But that’s a favorite question of mine. An upside-down question, you know.
- What do you mean?
- Well, if I asked people whether they believed in life, they’d never understand what I meant. It's a bad question. It can mean so much that it really means nothing. So I ask them if they believe in God. And if they say they do - then, I know they don't believe in life.
- Why?
- Because, you see, God - whatever anyone chooses to call God - is one’s highest conception of the highest possible. And whoever places his highest conception above his own possibility thinks very little of himself and his life. It’s a rare gift, you know, to feel reverence for your own life and to want the best, the greatest, the highest possible, here, now, for your very own.

Tämä tulee väistämättä mieleen, kun kristityt puhuvan jumalansa laskeutumisesta maan päälle ihmisten keskuuteen. Tätä vielä korostaa alkutekstin sanamuoto descendit jusqu'à nous eli "laskeutui alas meidän luoksemme asti" (descendit = laskeutui, jusqu'à = asti, nous = me).

Tämähän viittaa nimenomaan siihen, että ihmiset, maan matoset, ovat hyvin kaukana alhaalla Jumalan alapuolella, ja Jeesus joutuu laskeutumaan kauas alas taivaasta maahan, ihmisten luokse asti.

Ihmiset ovat siis ihan vitun kaukana jumalasta, joka laskeutuu kauas alas, viheliäisten, vähäpätöisten ihmisparkojen keskuuteen. Tämä on sairasta, ihmisvihamielistä ajattelua.

Ihmisviha on yleisen psykologisen käsityksen mukaan nimenomaan mielisairasta. Ihmisvihaa edustivat mm. koulumurhaajat Pekka-Eric Auvinen ja Matti Saari. Juuri samanlaista ihmisvihaa edustaa sellainen ajattelu, että ihmiset ovat kaukana jonkun imaginaarisen kaikkivoivan olennon alapuolella. Juuri siksi Ayn Rand totesi, että yliluonnolliseen jumalhahmoon uskominen on ihmiselämän vastustamista.

Laulu jatkuu:
Pour effacer la tache originelle
(pyyhiäkseen pois perisynnin)
Et de Son Père arrêter le courroux.
(ja taltuttaakseen isänsä vihan)

Perisynnin käsite on todella vastenmielinen. Kristinuskon mukaan jokainen ihminen syntyy syntisenä Aatamin ja Eevan alkuperäisen synnin vuoksi (tache originelle; tache = synti, originelle = alkuperäinen; samoin esim. englanniksi perisynti on original sin eli nimenomaan "alkuperäinen synti") . Kun Aatami ja Eeva Raamatun mukaan n. 4000 vuotta ennen Kristusta söivät hyvän ja pahan tiedon puusta, rangaistuksena tästä kaikki heidän jälkeläisensä eli kaikki ihmiset joutuvat helvettiin. Tämähän on aivan sairasta. Greg Swann käsittelee tätä:

The Eastern roots of the Judeo-Christian faiths are exposed plainly enough in Genesis III, the story of Adam and Eve being cast out from a default state of moral perfection for having eaten of the fruit of the tree of the knowledge of good and evil. That is, Adam and Eve were incapable of sin while they were uncomprehending beasts, but they and all of humanity came to be fallen--guilty, malum in se, ab initio, inherently sinful without having committed any sin or crime--at the instant they became human beings, rational animals. This is the bedrock proscription of the East, the one that precedes and makes possible all of the many, many thousands of incomprehensible proscriptions of the East, the fundamental arbitrary limitation upon the mind that makes all those other arbitrary limitations not only possible but endurable to the illimitable human mind:

Thou Shalt Not Think.



Juutalaisuus ja kristinusko siis rankaisevat ihmisiä ajattelusta, oman järjen käytöstä, Tiedon tavoittelusta. Juuri tieto on se, mistä ihmisiä rangaistaan. Tieto on se perisynti, jonka takia ihmiset joutuvat helvettiin. Tätä kristityt julistavat laulaessaan tätä laulua ja muutenkin hokemalla uskontonsa mantroja. Tiedon takia ihmiset joutuvat helvettiin, elleivät ota Jeesusta Kristusta vastaan Herranaan ja Vapahtajanaan.

Kristinuskon mukaan Jeesus vapahtaa ihmiset perisynnistä eli tiedon tavoittelusta. Perisynti on siis se, että ihmiset haluavat ajatella omilla aivoillaan. Ihmiset vapautuvat tästä omilla aivoillaan ajattelusta vain ottamalla Jeesuksen vastaan Herranaan eli alistumalla tämän koko ihmiskunnan yläpuolella olevan absoluuttisen auktoriteetin tahtoon eli luopumalla omasta minästään ja polvistumalla ylimaallisen henkiolennon edessä.

Sivumennen sanottuna välittömästi tämän laulun julkaisemisen jälkeen monet papit pitivät laulun sanoja "et de Son Père arrêter le courroux" ("ja taltuttaakseen isänsä vihan") kerettiläisenä, koska kristinuskon mukaan Jumala rakastaa ihmisiä, ei vihaa heitä. Jumalan kolminaisuusopin mukaan Jeesuksella ei voinut olla eri tahtoa kuin Isällä, koska Isä, Poika ja Pyhä henki ovat yhtä ja samaa jumaluutta.

Tosin kolminaisuusoppi hyväksyttiin vasta 300-luvulla eikä siinä mielessä kuulu alkuperäiseen raamatulliseen kristinuskoon. Kolminaisuusoppi on kuitenkin kuulunut kristinuskon viralliseen dogmatiikkaan antiikin Rooman loppuajoista ja Bysantin ajoista asti, joten tässä laulussa esiintyvä ajatus Jeesuksen ja Isän erillisistä tahdoista (Jumalan vihasta ihmisiä kohtaan ja Jeesuksen pyrkimyksestä taltuttaa isänsä viha) on selvästi kristinuskon vakiintuneen teologian vastainen.

Tästä syystä tätä laulua pidettiin sen ilmestymisen jälkeen 1800-luvun Ranskassa epäkorrektina, harhaoppisena lauluna. Säveltäjää luultiin juutalaiseksi ja säveltäjän oletettiin kirjoittaneen nämä kristinuskon vastaiset sanat nimenomaan oman juutalaisen taustansa vuoksi, ymmärtämättä eroa juutalaisen, vanhatestamentillisen, ihmisiä vihaavan kiivasluonteisen Jahven ja kristillisen, ihmisiä rakastavan lempeän Jumalan välillä.

Kristinuskon mukaan "niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa". Tässä laulussa esitetty näkemys, että Jumala vihaa maailmaa eli ihmiskuntaa, on siis kristinuskon vastainen. Kristinuskon perusperiaate on nimenomaan se, että Jumala antaa poikansa Jeesuksen ihmisille vapahtajaksi.

Tätä ristiriitaa laulun sanojen ja kristillisen teologian välillä eivät kuitenkaan useimmat ihmiset ole huomanneet. Useimmat kristittyinä itseään pitävät ihmiset ovat pölvästejä, jotka eivät tajua oman uskontonsa perusperiaatteitakaan.

Laulun teologisesta epäjohdonmukaisuudesta ovat valittaneet lähinnä korkeakirkolliset, kirjanoppineet teologipiirit, kun taas tavallinen rahvas on ollut tähän lauluun täysin tyytyväinen, näkemättä siinä mitään teologista ongelmaa. Kristinuskon puitteissa on jyrkkä ristiriita teologien ja maallikkojen välillä. Maallikkorahvaan edustama junttikristillisyys on täysin erilaista kuin korkeakirkollisten teologien teoreettinen dogmatiikka. Esimerkiksi teologian professori Joseph Ratzingerin, nykyisen paavin, teoreettiset pohdiskelut käsitteiden eros, agape ja logos merkityksistä ovat hyvin etäällä kansankirkollisesta arjesta.

Uskonnon teoreettisen dogmatiikan etääntyminen tavallisen maallikkorahvaan uskosta on varma merkki uskonnon irrationaalisuudesta, epäloogisuudesta ja epärehellisyydestä.

Jostain syystä ateisteilla ei ole erikseen mitään norsunluutornissa elävien ylipappien sepittämää dogmatiikkaa ja erikseen kansanuskoa. Mitään yliluonnollista, kuten jumalolentoja, ei ole olemassa. Tästä ovat täysin yhtä mieltä ateisti Pikku-Kalle, 5 v., ja ateisti Richard Dawkins, evoluutiobiologi, 69 v. Rehellinen, realistinen, rationaalinen, looginen maailmankatsomus ei edellytä erillistä rahvaanversiota ja erillistä pappissäädyn määrittelemää esoteerista, elitististä versiota.

Jatkan laulun sanoitusten analysointia:

Le monde entier tressaille d'espérance
(koko maailma värisee toivosta)

En cette nuit qui lui donne un Sauveur.
(tänä yönä, joka antaa maailmalle Vapahtajan)


Tässä siis taas toistetaan kristinuskon perusajatus, jonka mukaan Jeesus "vapahtaa" ihmiset "perisynnin" kahleista.

Ensin Jumala tuomitsee kaikki ihmiset helvettiin tuhansien vuosien ajan vain siksi, että yksi mies ja nainen ovat syöneet yhden hedelmän yhdestä puusta.

Sen jälkeen Jumala päättää "rakastavansa" maailmaa niin paljon, että "antaa" poikansa ihmisille "vapahtaakseen" ihmiset tästä "synnistä" eli yhden hedelmän syömisestä.

Tämähän on aivan sairasta.

Peuple à genoux, attends ta délivrance.
(kansa, polvillenne, odottakaa vapahdustanne)
Se, että ihmisiä käsketään painumaan polvilleen, korostaa kristinuskon orjamoralistisuutta.

Polvilleen vaipuminen on merkki äärimmäisestä alistumisesta.

Tätä polvistumista ei ole tämän kohdan vakiintuneessa suomennoksessa:
Siis, kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa!
Tämä johtunee siitä, että Suomen ev.-lut. kirkossa polvistuminen ei ole samanlainen keskeinen rituaali kuin katolisessa kirkossa.

Laulun ruotsinnoksessa polvistuminen kuitenkin on mukana:
Folk, fall nu neder, och hälsa glatt din frihet!
Ilmaisu fall nu neder eli "vajotkaa/romahtakaa alas", "langetkaa polvillenne" kuvastaa hyvin tätä kristinuskon vaatimaa ihmisten sokeaa alistumista "vapahtajansa" tahtoon.

On malliesimerkki orwellilaisesta "sota on rauhaa, vapaus on orjuutta"-retoriikasta, että totaalista alistumista ja symbolista polvistumista vaativaa absoluuttista auktoriteettia sanotaan vapahtajaksi.

Ruotsinnoksessa sanotaan peräkkäin "langetkaa polvillenne" ja "tervehtikää ilolla vapauttanne". Harvoin näkee näin suurta ristiriitaa kahden peräkkäisen lauseen välillä.

Hitler-kortin käyttäminen on ns. väsynyttä läppää, mutta polvistumista vaativan auktoriteetin kutsuminen vapahtajaksi tuo etsimättä mieleen natsien käyttämän vapausretoriikan:
Freiheit das Ziel, Sieg das Panier!
Führer, befiehl! Wir folgen dir!
Laulun englanninnoksessa sanotaan kirjaimellisesti käskynä "Langetkaa polvillenne!":
Fall on your knees! O hear the angels' voices!
Terveellä ihmisillä tällainen vaatimus alistua herättää vastareaktion.

Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa korpraali Määttä kommentoi luutnantti Lammion turhia pokkurointivaatimuksia:
Minun lapa se ei helepolla taivu.
Miksi kristityt eivät reagoi tällä tavalla noihin polvistumisvaatimuksiin? Miksi ihmiset eivät sano, että MINÄPÄ EN POLVISTU?